Shopping day 1 - Ulm

Niinpä - voiko tänne tulla ilman odottamattomia hankintatarpeita?

Aamusta kuitenkin kävimme noutamassa sen ympäristötarran. Mitenkään erityisen ripeäksi toimenpidettä ei voi sanoa, mutta hintansa arvoinen. Maksoi nimittäin katsastusasemalta hankittua kokonaista 5 euroa veroineen. Voimassa siihen saakka, kunnes tuulilasi tai rekisterinumero vaihtuu.

Kategorian 4 tarra kiinnitettäväksi tuulilasin oikeaan alakulmaan.

Kun tarra oli paikallaan ajoimme Ulmin tuntumassa olevaan Sendeniin. Ohittamattomat liikeyritykset tottelevat nimiä TK-MAXX, Deichmann, C&A ja lukuisa joukko muita.

Sendenissä

Lämpötila kohosikin jälleen hellelukemiin, noin 27 asteeseen. Jatkoimme täältä edelleen Ulmin eteläpuolella olevaan Blautal -kauppakeskukseen. Osa poistui syömään kiinalaisravintolan ruletista, minä taas valitsin liharuokaa riisillä toisesta kioskista. Täällä pitää täyttää pöydässä istuessaan blankettiin vierailuaikansa ja yhteystiedot, jotta tarvittaessa viranomaiset pääsevät jäljittämään. Täällä tämä ei näköjään esty yksityisyydensuojalla.

Sendenin kauppakeskuksen maamerkki

Näköjään päivä vaati veronsa. Lopun päivää tyydyimme makoilemaan ja osa katseli televisiota. Kasvomaskissa kaupoissa kulkeminen on ensikertalaiselle hieman haastavaa, etenkin kuumalla ilmalla. Välillä on päästävä ulos haukkaamaan happea ilman maskia. Ehkä tähän vielä tottuu?

Tuliko niitä hankintoja tehtyä? Vastaus on myöntävä, mutta kenkäsaldo jäi vaatimattomaksi kun kokoa kanootit oli poikkeuksellisen nihkeästi tarjolla.

Rantakaupungin vilskettä

Maanantai aamu aloitettiin etsimällä autoomme siitä puuttuvaa Umweltplakette-ympäristötarraa, jotta välttyisimme ankaralta ympäristösakottajalta. ADACin toimistossa sellaista ole ja paikalliset katsastuskonttorit olivat avoinna vain aikaisin aamulla ja myöhään iltapäivällä. Jatkamme etsintää huomenna.

Jonossa ADACin toimistoon

Huomaa, että toimistoon sai mennä max 4 henkilöä ja kasvomaski pitää olla. Kasvomaskipakko on  kaikkialla julkisissa sisätiloissa.

Jottei päivä menisi ihan haaskiolle, lähdimme pienelle ajelulle eteläiseen rannikkokaupunkiin, Lindauhin. Kaupunki on saarella Bodensee-järvellä, johon johtaa yksi silta mantereelta. Pysäköintialue on ihan saarelle vievän sillan tuntumassa mantereen puolella. Kaupunki osoittautui varsin viehättäväksi. Alkuun vaivasi pieni sadekuuro, mutta sen väistyttyä keli oli mitä parhain.

Lindaun Stadtgartenin istutuksia

Inselhalle, joka on siis konsertti ja konferenssikeskus

Peterskirchen kulmilla

Schafgasse - kadulta

Orastavan näläntunteen sammutimme turkkilaisella kebabilla. Halpaa ja hyvää!

Kävelykatualuetta Lindau Inselin keskustassa

Altes Rathaus - eli vanha kaupungintalo

Satama-allas Bodensee-järvelle

Satamassa käynnin jälkeen nautiskelimme vielä jäätelöt ennen kuin lähdimme takaisin. Kotikaupungissa kävimme Kauflandin kautta hakemassa jääkaappiin täydennystä parin muovikassillisen verran (kasseja emme ostaneet, koska autossa oli kori elintarvikkeille - Saksassa ei enää välttämättä kaupasta edes saa muovikasseja!). Ruokaostoksille tuli hintaa kokonaista 49 €, arvio samasta lastista Suomessa voisi olla 69 eur. Hintaeron voisi sanoa kaventuneen viime vuosina. Saksa ei ole enää niin halpa kuin vielä kymmenkunta vuotta sitten.

Illemmalla kävimme vielä ylimääräisellä kävelylenkillä, jonka jälkeen askelmittari näyttikin yli

14 000 askelta ja se ei rekisteröinyt kaikkea päivän aikana kulkemaamme.

Tässä vielä näkymää Bodensee-järvelle ja kohti Sveitsiä.

Bodensee-järveä, järven takana siintää Sveitsin alpit

Ja maisemia ahon laidalta

Viimeinen pitkä etappi

Auringon noustessa Puolan maaseudulla

Kolmen jälkeen aamulla, auringon ensimmäisen kajon näkyessä itäisellä taivaanrannalla, oli kakkoskuskinamme olleen rouvan vuoro aloittaa aamun ajorupeama noin kolmen tunnin ajojaksolla kohti Wroclavia ja siitä edelleen rajalle. Allekirjoittaneelle maittoi vielä aamu-unet, joten nukuin pari tuntia varsin sikeästi takapenkillä, ja luotin parivaljakon hoitavan navigoinnin. Oikeaan suuntaan nähtävästi mentiin, koska matka eteni.

Kakkoskuskimme kehui toilettien hyvää siisteyttä puolalaisilla huoltoasemilla. Miesten puolella totesin, että kasvomaski ei suodata urean tuoksua, vaikka muuten siisteydessä ei valittamisen sijaa ollut.

Ennen rajaa kävimme vielä huoltoasemalla aamukahvilla. 

Oletin että moottoritiellä olisi ollut maksu, mutta tie jatkuikin ilman pysähdyksiä Görlitziin Saksan puolelle saakka. 

Aamuauringossa on hyvä ajaa - kovaa!

Suoraa ja hyväkuntoista - EU-rahalla on osuutta asiaan.

Görlitzin kohdalla vaihtuu sekä maa että valuutta

Saksassa reitti jatkui Dresdeniin, sieltä Hof, Nurnberg ja Ulm, josta oli enää puolen tunnin rypistys Biberach an der Rißiin. Olimme selviytyneet urakasta! 

Erittäin miellyttävää ajella varhain sunnuntaiaamuna, kun Saksassa rekat ovat tauolla.

Trippimittari näyttää lukemaa 2134 km. Aikaa meni sellaiset 31 tuntia laivamatka ja parin tunnin lepotauko mukaanlukien.

Iltasella aterian jälkeen kävimme vielä lyhyellä kävelykierroksella Biberach an der Rißiin kaupungissa. Univelkaa kuitenkin piti maksaa joten nukuimme pitkälle aamuun.

Biberach an der Riß

Biberach an der Rißiin keskustaa

Sodassa kaatuneille

Vanha kaupungintalo

Nukkunmaanmenoaika

Reittimme Saksaan näytti tältä:

Rankka rupeama

Pian Tallinnassa -  taas.

Kauas on pitkä matka. Etenkin kun sen tekee yhtä soittoa.

Lähtö kotoa oli lauantai aamuna klo 5:30 ja laivalle alkoi päästä sisään 6:30 paikkeilla. Niinpä olimmekin #Tallink Starilla sisällä jo hyvissä ajoin ennen seitsemää ja aamiaisbuffet avautui samantein. Siinä oli se hyvä puoli, että sinne ei muodostunut kohtuuttomasti jonoja.

Aamiaisbuffa on kokolailla normaali, kuten ennenkin. Käsidesiä on saatavissa suurinpiirtein jokaisessa paikassa laivalla. Luulen että aamulautalla oli jokseenkin täyttä, siihen matkustajamäärään maksimista, minkä verran yhtiö on kertonut laivalle kerrallaan ottavan. Kaikille löytyi mukavasti istumapaikkoja. Kauppakin oli normaalisti avoinna, joten teimme samalla joitain tuliaishankintoja Saksaan viemiseksi, erityisesti pohjoismaisia makeisia, jotka olivat -25%.

Rantauduttuamme alkoi ajourakka. Ensin pujoteltiin Tallinnan laitamille, josta tankki täyteen dieseliä hintaan 0,999 €/l. Siitä ensimmäinen pitkä siirtymä Pärnuun, jossa pikainen pisutauko risteyksen tuntumassa olevassa Rimissä. Seuraava etappi ajettiin reippaasti Riikan ohi Iecavaan saakka. Riikan ohitustiellä on joitakin tietyöalueita, joissa joutuu liikennevaloissa odottelemaan jonkin aikaa. Iecavassa nautimme Hesburgerilta pienet hampurilaisateriat yhteishintaa 6,60 /3 kpl. Pieni ateriakoko tuossa kohtaa hyvä juttu, kun lämpötila huiteli jopa +33 asteessa. Helppoa ja nopeaa.

Riikan ohitustiellä

Ohitustien patovallilla

Allekirjoittaneen ajovuoro olikin sitten seuraavana vuorossa, samalla rykäisyllä ajettiin useampi tunti yhtä soittoa aina Puolan Suwalkiin saakka. Kolmoskuskimme otti samaan aikaan piiitkät päivänokoset takapenkillä, ja nukkui koko Liettuan ohi :). Sää muuttui Liettuan Kaunasin kohdilla rajusti ja helle muuttui ukkoskuuroksi ja lämpötilasta lähti toistakymmentä astetta. Ihanan virkistävää! Pistäydyimme Suwalkin ohitustien risteyksen tuntumassa olevassa Kaufland -marketissa ostamassa joitain iltapalatarpeita ja yhden ylimääräisen autolaturin kännyköille. Otin samalla automaatista hieman käteistä, jotta on jos tarvitsee. Puolassa ei ihan kaikissa paikoissa kortti käy.
Tämä olikin ensimmäinen paikka missä kauppaanmenon ehtona oli kasvomaski. Kaupan portilla oli saatavissa myös kertakäyttöisiä muovikäsineitä. Vartija valvoi, että kukin oli asianmukaisesti maskitettu.

Suwalkin pohjoisosan kerrostaloja

Sitten oli jälleen hyvin levänneen kolmoskuskimme ajovuoro. Navigaattori olisi välttämättä halunnut ajattaa Bialystokin kautta, mutta me ajoimme sinnikkäästi liikennemerkkien Varsovaan viitoittamaa vanhempaa tietä. En tiedä kannattiko se loppupeleissä, sillä osuimme tietyöalueeseen, johon kului ainakin vartin verran ylimääräistä odotteluun.

Puolan erittäin hyväkuntoisia moottoriteitä

Aikanaan illan hämärtäessä kuitenkin selviydyimme Varsovaan menevälle moottoritielle. Se olikin sitten vauhdikasta ja erittäin hyvätasoista baanaa. Mutta se hieman yllätti, että Varsovassa oli vielä illalla klo 22 aikaan moottoritiellä pysähtelevää ruuhkaa! Koska ajovuorossa olleelle kuskillemme oli päiväunet maittaneet sikeästi päivemmällä, riitti hänellä virtaa ajaa aina puolilleöin, kunnes vielä kerran vaihdettiin kuskia ja ajettiin vielä yksi pätkä Lodzin kaupungin ohi. Ajoimme aina siihen saakka, kunnes oli aika tankata autoon Tallinnasta lähdön jälkeen kulutetut 49,2 litraa dieseliä hintaan 4.57 pln/l joka tekee aika tarkkaan 1€/l. Sitten leiriydyttiin nokkaunille huoltoaseman pysäköintipaikalle noin klo 01-03 väliseksi ajaksi.

Huoltoaseman taukopaikalla yön pimeydessä

Päätimme lähteä

Tallink Star, Suomi jää horisonttiin

Lähdimme - kaikesta huolimatta.

Jokainen voi varmasti muodostaa oman mielipiteensä ulkomaanmatkailun järkevyydestä koronakesänä 2020.

Odotimme Suomen viranomaisten avaavan virallisesti matkailua keskiseen Eurooppaan viimeistään heinäkuun alusta. Valitettavasti näin ei vielä tapahtunut. Toivomme tietenkin että tilanteeseen tulee muutoksia 13.7 alkaen. Jos omaehtoisen karanteenin vaatimus on vielä palattuamme voimassa, niin meille se ei ole ongelma - sitten pidätellään hetki karanteeninomaisissa olosuhteissa.

Hyvänä apuna suunnittelussa on EU:n koostesivu https://reopen.europa.eu/en, josta löytyy maakohtaiset tiedot.

Kun lomamme saatiin suurelta osin sijoitettua samaan ajankohtaan, niin aikaa tutkimusretkelle on käytettävissä riittävästi. Joitain aiemmin toteutumatta jääneitä kohteita on nyt mahdollista käydä tutkimassa. Ehkäpä tilanteesta saattaa olla hieman etua siinä mielessä, että aiemmin täynnänsä turisteja olevat kohteet voivat olla helpommin saavutettavissa.

Topoľčiansky hrad, Podhradie, Slovakia

Lähtöpäiväksi valikoitui lauantai 27.6, #Tallink Star aamulautalla Tallinnaan.
Otimme suunnitelmaksi ajaa nopeasti eteläiseen Saksaan, ja majoittua tuttaviemme luo muutamaksi päiväksi, ja sen jälkeen valua hiljalleen kohti kotisuomea  - eikä välttämättä suorinta reittiä.

Matkavalmisteluiksi riitti aiemmin keväällä huolletun auton pesu, nestemäärien ja rengaspaineiden tsekkaus ja siivoaminen ylimääräisestä ballastista. Investoin uuteen renkaanpaikkausaineeseen. Vihreä kortti tuli vakuutusyhtiöstä viikossa.

Vallitsevasta tilanteesta johtuen joihinkin lisähankintoihin oli ryhdyttävä. Käsidesiä pienissä pulloissa mukaan. Kasvomaskeja nipullinen, joita vaaditaan huoltoasemilla ja kaupoissa, ja lisäksi käsineitä, ettei tarvitse paljaalla kädellä räplätä kaikenmoisia kahvoja, etenkin polttoainetta tankatessa.

Jotain olemme oppineet pakkaamisesta, autoon jäi vielä mukavasti tilaa, myös hieman takakontin puolelle.

Valitan tässä blogissa olevien kuvien vaihtelevaa laatua, kännykällä kirjoittaessa pieniä virheitä ei aina huomaa. Korjailen niitä hiljalleen jälkikäteen.

Automme nieli innolla itävaltalaisia vuoristoteitä