Yhteenvetoa

On aika vetää yhteen matkan kokemukset.

Kaikenkaikkiaan reissu onnistui suunnitellusti.
- mitään ei hajonnut, eikä kukaan idiootti edes kolhinut autoamme tällä kertaa (viime vuonna joku tölmi automme kulmaa marketin pihalla Kaunasissa...).
- mitään ei rikottu/varastettu/hukattu
- eikä kukaan sairastunut eikä edes loukkaantunut, vaikka nilkat olivat kiipeilyssä kovilla
- emme tuoneet Covid-19:ää (yksi meistä on jo testattu negatiiviseksi).

Yksi keskeisistä matkan tarkoituksista oli tutustua tuohon mystiseen Slovakiaan, jonne ei kovin helposti vahingossa eksy. Paikasta jäi hyvä maku. Vuoristoinen, erittäin kaunis maa, jossa on todella paljon linnoja. Vaikka kiersimme niitä varsin kattavasti, niin vielä jäikin monta kohdetta odottamaan tarkempaa tutkimista joskus tulevaisuudessa.

Hotellit, joita matkalla käytimme olivat aika hyvän hintaisia, ja tällä kertaa emme edes valinneet niitä kaikkein halvimpia. Poikkeus kaavaan oli Slovakia, josta tuntui olevan vaikeaa saada mitään hotellihuonetta alle viidelläkympillä. Ymmärsin, että siellä oli ainakin osittain jo lomakausi - ja paikalliset matkailivat ahkerasti kotimaassaan. Kaikkiaan 11 yön majoituksiin aamiaisineen käytimme 642 euroa, keskimäärin 56 euroa yö. Wienissä maksettiin yli 80 euro/yö.

Positiivista oli myös, että jatkoimme sinnikkäästi keväällä kotimetsissä jatkamaamme samoilua. Niinpä korkeallakin sijainneet linnat eivät olleet saavuttamattomissa.

Itävaltaan tuli ensimmäistä kertaa tutustuttua vähän paremmin, aiemmat kerrat ovat rajoittuneet lähinnä lyhyisiin pistäytymisiin. Wien osoitti olevansa hyvin varteenotettava kaupunkikohde. Wienin keskustan ulkopuolella olevat loistokkaat kohteet kuten Schönbrunnin linna ja Gloriette paviljonki sai jäädä seuraavaan kertaan. Paljonkos ne uudenvuodenkonsertin liput maksoivatkaan?

Ehkäpä suurimmaksi kohokohdaksi reissulla jäi Ehrenbergin linna, ja erityisesti sen huikaiseva riippusilta rotkon yli. Se nosti hyvin adrenaliinia.

Puola ohitettiin tällä kertaa läpiajamalla, maan covid-19 tilanne ei ole vielä Baltian tasolla ja se vain on niin valtava maa, että sen koluamiseen menee tolkuttomasti aikaa. Olemmekin kiertänyt paikallisia museoita ja linnoja aiemmilla reissuillamme. Ehkäpä palaamme vielä, maan eteläosissa linnoja riittää - ja riittää.

Näkyvää rajavalvontaa oli jonkin verran erityisesti Puolan ja Saksan rajoilla. Passia ei kuitenkaan FIN-kilvillä joutunut kaivamaan esiin.

Maskipakko oli tiukasti voimassa Puolassa, Saksassa ja Slovakiassa. Itävallassakin periaatteessa oli, mutta siitä tunnuttiin jonkin verran luistettavan. Kuten aiemmin olen sanonut, maskin käyttöön tottuu nopesti, siitä tulee tapa kauppaan tai johonkin muuhun suljettuun tilaan mennessä.

Matkalla kului dieselpolttoainetta yhteensä 379,87 litraa, jonka hinnaksi tuli yhteensä 382,23 euroa, keskihinta siis vain karvan verran yli 1€/litra. Keskikulutukseksi tuli koko reissun osalta 5,32 litraa/100 km.

Kun menomatkalla tasaisen moottoritievoittoisen ajon jälkeen keskikulutuslukema oli kokolailla tarkkaan 5,0 l/100 km, niin siirryttyämme vuoristoon ja tempoilevampaan liikenteeseen pienille kyläteille, niin keskikulutus väistämättä nousi. Paluumatkalla vielä kengitimme huolella täyskaasuohituksilla rekoista ohi, joten sillä oli asiaan osansa.

Dieselpolttoaineesta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä 2,6 kg/litra, joten aiheuttamamme hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä 607,79 kg. Päästöt ovat siis samaa luokkaa kuin edestakainen lento Pariisiin - yhdeltä hengeltä. Nythän meitä oli autossa lähes kokoajan kaksi henkeä, alkumatkasta kolme.

Navigaattorina reissussamme oli pääasiallisesti matkapuhelin Here We Go'n kartoilla, johon ennakkoon kiinnitimme POI-pisteitä, joissa kiinnostuksemme kohteet olivat, linnat, museot ja majoituspaikat.

Liikenteestä muutama sana.
Viron liikenne on kokolailla kuten Suomessa. Latviassa tilanne muuttuu ja vapauksia tunnutaan ottavan herkästi. Kolme rinnan ohituksia näkee tienpäällä usein, erityisesti Riikan ja Pärnun välillä.
Nopeusvalvontakameroita on nykyisin jo melko tiheästi, eika kaikkia ole kovinkaan helppo havaita.
Liettuassa ja etenkin Puolassa risteysalueilla oleva alempi nopeusrajoitus 90kmh --> 70 kmh ei näytä pääsääntöisesti aiheuttavan minkäänlaista kaasupolkimen kevennystä.

Slovakiassa moottoritiet ovat erittäin hyvätasoisia. Pienemmillä teillä voi vauhti hirvittää, pimeisiin mutkiin vedetään melko huolella pienillä Golfeilla ja Skodilla. Skoda on selvästikin maan myydyin automerkki - niitä on suurinpiirtein joka toinen.. Keskinopeudet ovat yllättävän kovia. Tiet olivat kuitenkin hyväkuntoisia, eikä päällysteessä ollut yllättäviä reikiä.

Slovakiassa pitää olla tarkkana joidenkin teiden liittymärampeissa, toisinaan niissä ei ole lainkaan kiihdytyskaistaa, vaan suoraan ajavan liikenteen joukkoon liitytään kolmion takaa. Se aiheuttaa joskus äkkijarrutuksia.

Täällä on muuten ajantasainen kartta Puolan teiden kunnosta muutamaportaisella asteikolla, kartta päivittyy silloin tällöin:

http://ssc.siskom.waw.pl/mapa-nawierzchni/mapa-nawierzchnia.png

Vihreä: erinomainen/oikein hyvä
Keltainen: kohtuullinen
Oranssi: huono
Punainen: erittäin huono

Paluu kotikonnuille

Hyvästi Baltia - hetkeksi

Onneksi menimme ajoissa nukkumaan, olihan sisäinen kellomme vielä keskieuroopan ajassa. Oli melkein outoa, kun hotellin tiloissa liikkuessa ei enää vaadittukaan maskia. Ja aamiaisen sai ottaa itse buffetista.

Kun auto oli pakattu, niin puhdistin vielä tuulilasin suurimmista osumista.

Panevezusin jälkeen pysähdyttiin Hesburgerille, mutta tällä kertaa vain keventääkseemme vesipainolastia. Sitten taas loputtomien rekkojen joukkoon.

Rouva jatkoi ajoa aina Latvian puolelle asti, Bauskan kaupunkiin, jossa pysäköimme torille ja nautittiin pieni keittolounas paikallisessa pikkuravintolassa. Hintaa kahdelle annoksella ja juomille tuli yhteensä 10,50.

Seuraava etappi vei suoraan Riikan ohi. Tosin voi olla että keskellä päivää reitti suoraan kaupungin läpi voisi olla jopa nopeampi, koska kehätiellä on joitakin tietyömaita, joissa joutuu tovin odottelemaan.

Ensimmäiset suomalaisautot tulivat vastaan Riikan ohitustiellä. Pakkopysähdys oli sitten Ainažissa, siis viinakauppaan. Siellä oli aika paljon suomalaisia, toki muitakin kansallisuuksia. Ostoskärryllisen kokoisella lastilla tilkitsimme kaikki mahdolliset kolot autossa. Paino selkeästi alkoi tuntumaan auton kulussa...

Noin tuhannen rekan jälkeen saavuimme Pärnuun, auto parkkiin ja kävimme ravintolassa Gastronoom kävelykadulla. Lämpöä oli mukavasti noin 25 astetta.

Viimeinen siirtymä Pärnusta Tallinnaan onkin jo helppo parin tunnin ajo. Tallinnassa menimme kuluttamaan aikaa Ülemiste-keskukseen, joimme ja söimme kakkua ja tehtiin muutamia pikkuostoksia. Tankkasimme myös auton, litrahinnalla 0.999 €/litra, 32,24 litraa, ja kilometrilukema oli 7108 km. Herranjestas kuinka paljon!

D-terminaalin ajo-opastukset ovat mainiot

Tallinnan D- terminaalin uusitut järjestelyt ovat mainiot. Auto tunnistetaan rekisterikilven perusteella ja ohjataan oikeaan lähtöselvitysjonoon. Siellä vilautetaan vain matkustusasiakirjoja eli passeja, ja kun liput tulostuvat, niin puomijärjestelmä ohjaa oikeaan jonoon odottamaan laivaannousua.

Kotona ollaan perjantain puolella, mikäli edessämme olevan Klonkswagenin pojat saavat sen työnnettyä käyntiin...

Takaisin Baltiaan

Kaunasin Šv. arkangelo Mykolo (Įgulos) bažnyčia, eli Mikael -arkkienkelin kirkko on remontissa

Lublinilaisen hotellin aamiainen oli tähänastisista kaikkein steriilein, kaikki tuotiin pöytään. Muutamia vaihtoehtoja oli mistä valita, etupäässä munakasta tai makkaraa.

Ajo urakka aloitettiin niin, että isäntä ajoi ensimmäiset 50 km, sitten emännän vuoro ajaa suhteellisen sujuvaa tietä parisensataa seuraavaa kilometriä. Sitten kävimme Biedronkassa ostamassa vähän evästä ja puolalaista likööriä.

Siitä eteenpäin kohti Bialystokia oli kolmekin reittiä, joista valitsimme ehkä epätodennäköisimmän, sillä tien pinta oli ajoittain aika jännää. Mutta toisaalta ei ollut häiritsevää rekkaliikennettäkään. Loppumatka oli nopeaa kaksikaistasta tietä, jossa oli kiertoliittymiä aina kilometrin tai kahden välein.

Bialystokissa pysähdyimme Atrium Biala kauppakeskukseen, jossa jaloittelimme ja hoidimme "asioita"tunnin verran.

Sitten oli päivän loppurutistuksen vuoro, reilun neljän tunnin ajorupeama, josta rouva hoiti valtaosan Puolan päästä ja herra Liettuan puolen. Augustowista Suwalkiin väli onkin varsin nykyaikaista, suoraa ja sujuvaa tietä jossa aina välillä onnistuu jonkin rekan ohittamaankin. Tällä välillä tuli vastaan muun muassa ensimmäiset Suomalais-kilvissä olevat ajoneuvot. Eli kyllä nähtävästi muutkin ajelevat Puolan kautta Keski-Eurooppaan - kaikesta huolimatta.

Puolan puolella näköjään rakennetaan uutta väylää nykuisen läheisyyteen, joka aikanaan korvaa tämän melko mutkikkaan ja mäkisen välin Suwalkista Liettuan rajalle. Mutta siihen voi vielä jokin vuosi mennä.

Aivan rajan pinnassa tankkasimme vielä kerran, 53.61 litraa, 230 pln, eli litrahinta 0.96 €/litra. Liettuan puolella hinta oli aika samaa luokkaa, mutta Kaunasin tuntumassa tuli vastaan koko reissun pohjanoteeraus. 0,900 €/litra! Kilometrilukema on muuten 6433, että on sitä hetki tien päällä jo vietetty...

Kaunasissa majoituimme vähän ydinkeskustan ulkopuolella Žaliakalnisin kaupunginosassa olevaan Algiro-hotelliin joka vaikuttaa mukavalle, ja hinta oli oikein sopiva.

Kävimme vielä iltakävelyllä keskustan kävelykadulla, ja söimme vatsamme täyteen.

Hieman arveluttaa tämä hotellin hissi, olisiko siitä tippunut kirjain pois?

Etapin verran kotiinpäin

Lublinin linna Zamek Lubelskie

Ennenpitkää tulee se hetki, jolloin joutuu tunnustamaan tosiasiat ja kääntymään kotiinpäin. Niinpä aamiaisen jälkeen nokka ensin kohti itää, ja reilun 100 kilometrin ja yhden ravintola-Ilyushinin bongauksen jälkeen suuntana pohjoinen ja Puolan raja.

Jälleen yksi Lisunov Li-2

Matkalla kerran poliisi hieman peljästytti, kun tuli takaa valot vilkkuen, mutta sillä olikin asiaa sille Skodalle, joka meni meidän edellämme mukavan sujuvasti...

Ennen rajaa stopattiin vielä Svidnikin kaupungin kohdalla sotamuseon ulkonäyttelyssä. Hieman kastelin kenkiä märällä nurmikolla, mutta vahinko ei ollut suuri.

Ja juuri ennen rajaa bongasimme myös vielö yhden keskellä niittyä seisovan Li-2:n. Rajalla ei ollut mitään näkyvää valvontaa.

Sanoisin kuitenkin, että tiet muuttuivat syheröisimmiksi ja hitaammiksi Puolan puolella. Rzeszowin kaupungin kohdalla pysähdyttiin kevennystauolle, sitten jatkettiin taas.

Rzeszowin ja Lublinin välille ollaan rakentamassa moottoritietä, vanha tie pitkälti seurailee uuden tien linjoja, poiketen välillä kylissä. Mutta tietöistä johtuvia pysähdyksiä ei juuri ollut. Rekat jäävät aina pitkillä suorilla, mutta ottavat kiinni tietyömaiuden kohdalla nopeusrajoitusalueilla.

Saavuimme Lubliniin, Campanile-hotelliin noin kello 16. Kun tavarat oli saatu sisään, niin lähdimme etsimään kaupungilta syötävää. Pizzalla ja pastalla jaksaa taas. 

Iltasella kävimme vielä ylimääräisellä kävelykierroksella katsomassa vanhaa kaupunkia ja suihkulähteitä.

Tatra koettelee

Tatralla

Viimeistä Slovakian päivää lähdimme runsaan aamupalan jälkeen kokemaan ensin hieman takaisin länteen majapaikkanamme olevasta Popradista.  Kohteena oli Oravský hrad, joka on vuodesta 1267 alkaen rakennettu linnakokonaisuus, nykyisin käytännössä museo. Ensimmäinen haaste tulee lippuluukulla kun pitää valita kierroksen laajuus. Helpoimmalla pääsee kun valitsee kaiken!

Oravský hrad

Näyttelyt ovat hienoja ja aina vähän väliä kierroksella törmää oppaaseen, joka kertoo aina mihin suuntaan ja kuinka monesta ovesta tulee mennä.

Nuori herra tarjosi meille Slovakialaista musiikkia

Nikamani kaipaavatkin venytystä!

Kidutushomma ovat tuttuja täälläkin.

Linna on toiminut myös lukuisten elokuvien näyttämönä.

Yksi juttu ärsyttää - jos haluat ottaa linnassa kuvia täytyy maksaa 3€ lisää - paitsi että osassa näyttelyhuoneista valokuvaus on kielletty....

Ehkäpä tämä kaikesta huolimatta on hieman meidän makuumme liian fiini.

Niinpä ajoimme takaisin Ružomberokin kaupungin tuntumaan, jossa on Hrad Likava, rauniolinna. Otimme kävelysauvat mukaan ja kiipesimme linnaan pientä polkua pitkin. Siihen menee reilu vartti.

Hrad Likava

Valitettavasti tämäkin linna on osittain remontissa. Mutta yksi alin torni on kunnostettu.

Tämän jälkeen suuntasimme kohti Liptovska Mara -järvelle, mutta sieltä ei löytynyt mitään erityisen kuvauksellista. Sensijaan muutama lentovärkki löytyi jälleen - ja tällä kertaa täysin vahingossa.

Kun ne oli kuvattu, ajoimme Tatra-vuorten kainalossa olevaan Vysoké Tatryn kaupunkiin, käytännössä lomakylään jonka nimi suomennettuna on Ylä-Tatra. Hetken etsittyämme löysimme ravintolan, josta saimme perinneruokia, rouvalle pelmenejä ja isännälle savuinen liharuukku. Olimme tyytyväisiä.

Vuoristohotelleja vieri vieressä

Ajattelimme kuluttaa ylimääräiset kalorit kiipeämällä hieman. Lähdimme nousemaan reippaasti kylästä. Vajaan tunnin nousun jälkeen matkaa oli tullut kolmisen kilometriä ja nousumetrejä n. 250. Hieman hapotti tasamaan tallaajaa. Emme kuitenkaan sortuneet helppoon ratkaisuun, kylästä ajavaan junaan, vaan myös kävelimme takaisin. Edestakaista matkaa tuli 6,5 km.

Päivän saldo askelissa yli 19 000, joka on oikein hyvä.

Rautaa ja kiveä

Majatalonamme oli tämä ensimmäinen talo oikealla. Tatra-vuoret taustalla.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan aioimme olla Popradissa vain kaksi yötä, mutta ohjelmaa on vielä jäljellä ja kun Tatra-vuoristo taustoittaa kaupungin niin hienosti, niin bookkasimme yömajastamme vielä kolmannen yön.

Niinpä voimme sunnuntain kunniaksi ottaa hieman rauhallisemman ohjelman. Ensimmäiseksi moottoritietä pitkin kaakkoiseen Slovakiaan, Košiceen, jonka etelälaidalla on lentokentän vieressä suurehko ilmailumuseo (Múzeum letectva v Košiciach). Sää oli varsin pilvinen ja viileä, mutta pärjäilimme pusakka päällä.

Olimme päivän ensimmäisten asiakkaiden joukossa. Aikanaan kun läksimme, oli kadunvarsi jo täynnään autoja.

Messerschmitt  Bf.109G-14/AS

Slovakian valtion käytössä ollut Tupolev Tu-154M

Ilyushin Il-14

Ja oli siellä yhdessä hallissa autojakin, Skodaa, Moskovitsiä, Popedaa...

Jatkaessamme länteen, näimme valtatien E58 varrella Turniansky hrad -linnan raunion näyttävällä paikalla. Emme tällä kertaa kuitenkaan jalkautuneet sinne.

Turniansky hrad 

Päivän kakkoskohteena auringon kaivautuessa esiin oli 

Krásna horka, suomeksi käännettynä "punainen mäki", joka on remontissa vuoteen 2023 asti.
Linna on kuitenkin niin näyttävä, että kannatti pistäytyä portilla.

Krásna horka

Paluureittimme maan pohjoisosiin kulki hienojen metsäalueiden halki ja todella mutkikasta hiljaista tietä, tienro 533 pitkin. 

Reilun kilometrin korkeudessa olleesta solasta lähti polkuja ja latu-uria moneen suuntaan.

Tie käy kahdesti noin kilometrin korkeudessa, kunnes laskeutuu

Kuvaus

Spišská Nová Vesin kaupunkiin. Pyörähdimme keskustaan syömään terassille, josta saimme kananrintafileen ja pastan kahdellakympillä juomineen.

Päivän viimeiseksi urakaksi jätimme Spišský hradin joka sijaitsee noin 200 metriä ympäröiviä laaksoja korkeammalla kalliolla. Se on ollut UNESCOn maailmanperintökohteena vuodesta 1993. Kohteen lähelle onneksi pääsee autolla. Päivällä ruuhka-aikaan sinne voi tosin joutua kävelemään pitkän matkaa ylämäkeä, sillä pysäköintitila ylhäällä on kovin rajoitettu. Kannatti siis mennä vasta myöhään iltapäivällä. 

Spišský hrad

Spišský hrad

Ulkovarustukset ulottuvat todella pitkälle rinnettä alas

Autoparkista ei sentään tällä kertaa ollut kuin muutamia kymmeniä korkeusmetrejä kavuttavaa

Torniin nousu on jälleen aika urakka, erittäin kapeita ja kuluneita portaita pitkin. Kaunis paikka, kannattaa käydä, vaikka se onkin osittain remontissa. Remontin sponsoroinnista kiiteltiin erästä saksalaista kansanautomerkkiä.

Kylppäri

Kidutusosasto oli täällä(kin) varsin hyvin varustettu, niinkuin keskiaikaisessa linnassa pitääkin.

Mitäpä Teille saisi olla?

Kahleita alkuun esimerkiksi?

Kotipesän tuntumassa kävimme jälleen hakemassa pikkuevästä Lidlistä. Kävimme myös pienellä lähiympäristön kierroksella. Huomenna, jos sää suosii niin suuntanamme on Tatra-vuoristo.

Tankkasimme jälleen kilometrilukemalla 5372 hintaan 1.057 €/litra, joka tuntuu olevan muutaman sentin tarkkuudella sama kaikkialla Slovakiassa.