On aika vetää yhteen matkan kokemukset.
Kaikenkaikkiaan reissu onnistui suunnitellusti.
- mitään ei hajonnut, eikä kukaan idiootti edes kolhinut autoamme tällä kertaa (viime vuonna joku tölmi automme kulmaa marketin pihalla Kaunasissa...).
- mitään ei rikottu/varastettu/hukattu
- eikä kukaan sairastunut eikä edes loukkaantunut, vaikka nilkat olivat kiipeilyssä kovilla
- emme tuoneet Covid-19:ää (yksi meistä on jo testattu negatiiviseksi).
Yksi keskeisistä matkan tarkoituksista oli tutustua tuohon mystiseen Slovakiaan, jonne ei kovin helposti vahingossa eksy. Paikasta jäi hyvä maku. Vuoristoinen, erittäin kaunis maa, jossa on todella paljon linnoja. Vaikka kiersimme niitä varsin kattavasti, niin vielä jäikin monta kohdetta odottamaan tarkempaa tutkimista joskus tulevaisuudessa.
Hotellit, joita matkalla käytimme olivat aika hyvän hintaisia, ja tällä kertaa emme edes valinneet niitä kaikkein halvimpia. Poikkeus kaavaan oli Slovakia, josta tuntui olevan vaikeaa saada mitään hotellihuonetta alle viidelläkympillä. Ymmärsin, että siellä oli ainakin osittain jo lomakausi - ja paikalliset matkailivat ahkerasti kotimaassaan. Kaikkiaan 11 yön majoituksiin aamiaisineen käytimme 642 euroa, keskimäärin 56 euroa yö. Wienissä maksettiin yli 80 euro/yö.
Positiivista oli myös, että jatkoimme sinnikkäästi keväällä kotimetsissä jatkamaamme samoilua. Niinpä korkeallakin sijainneet linnat eivät olleet saavuttamattomissa.
Itävaltaan tuli ensimmäistä kertaa tutustuttua vähän paremmin, aiemmat kerrat ovat rajoittuneet lähinnä lyhyisiin pistäytymisiin. Wien osoitti olevansa hyvin varteenotettava kaupunkikohde. Wienin keskustan ulkopuolella olevat loistokkaat kohteet kuten Schönbrunnin linna ja Gloriette paviljonki sai jäädä seuraavaan kertaan. Paljonkos ne uudenvuodenkonsertin liput maksoivatkaan?
Ehkäpä suurimmaksi kohokohdaksi reissulla jäi Ehrenbergin linna, ja erityisesti sen huikaiseva riippusilta rotkon yli. Se nosti hyvin adrenaliinia.
Puola ohitettiin tällä kertaa läpiajamalla, maan covid-19 tilanne ei ole vielä Baltian tasolla ja se vain on niin valtava maa, että sen koluamiseen menee tolkuttomasti aikaa. Olemmekin kiertänyt paikallisia museoita ja linnoja aiemmilla reissuillamme. Ehkäpä palaamme vielä, maan eteläosissa linnoja riittää - ja riittää.
Näkyvää rajavalvontaa oli jonkin verran erityisesti Puolan ja Saksan rajoilla. Passia ei kuitenkaan FIN-kilvillä joutunut kaivamaan esiin.
Maskipakko oli tiukasti voimassa Puolassa, Saksassa ja Slovakiassa. Itävallassakin periaatteessa oli, mutta siitä tunnuttiin jonkin verran luistettavan. Kuten aiemmin olen sanonut, maskin käyttöön tottuu nopesti, siitä tulee tapa kauppaan tai johonkin muuhun suljettuun tilaan mennessä.
Matkalla kului dieselpolttoainetta yhteensä 379,87 litraa, jonka hinnaksi tuli yhteensä 382,23 euroa, keskihinta siis vain karvan verran yli 1€/litra. Keskikulutukseksi tuli koko reissun osalta 5,32 litraa/100 km.
Kun menomatkalla tasaisen moottoritievoittoisen ajon jälkeen keskikulutuslukema oli kokolailla tarkkaan 5,0 l/100 km, niin siirryttyämme vuoristoon ja tempoilevampaan liikenteeseen pienille kyläteille, niin keskikulutus väistämättä nousi. Paluumatkalla vielä kengitimme huolella täyskaasuohituksilla rekoista ohi, joten sillä oli asiaan osansa.
Dieselpolttoaineesta aiheutuu hiilidioksidipäästöjä 2,6 kg/litra, joten aiheuttamamme hiilidioksidipäästöt olivat yhteensä 607,79 kg. Päästöt ovat siis samaa luokkaa kuin edestakainen lento Pariisiin - yhdeltä hengeltä. Nythän meitä oli autossa lähes kokoajan kaksi henkeä, alkumatkasta kolme.
Navigaattorina reissussamme oli pääasiallisesti matkapuhelin Here We Go'n kartoilla, johon ennakkoon kiinnitimme POI-pisteitä, joissa kiinnostuksemme kohteet olivat, linnat, museot ja majoituspaikat. |
Liikenteestä muutama sana.
Viron liikenne on kokolailla kuten Suomessa. Latviassa tilanne muuttuu ja vapauksia tunnutaan ottavan herkästi. Kolme rinnan ohituksia näkee tienpäällä usein, erityisesti Riikan ja Pärnun välillä.
Nopeusvalvontakameroita on nykyisin jo melko tiheästi, eika kaikkia ole kovinkaan helppo havaita.
Liettuassa ja etenkin Puolassa risteysalueilla oleva alempi nopeusrajoitus 90kmh --> 70 kmh ei näytä pääsääntöisesti aiheuttavan minkäänlaista kaasupolkimen kevennystä.
Slovakiassa moottoritiet ovat erittäin hyvätasoisia. Pienemmillä teillä voi vauhti hirvittää, pimeisiin mutkiin vedetään melko huolella pienillä Golfeilla ja Skodilla. Skoda on selvästikin maan myydyin automerkki - niitä on suurinpiirtein joka toinen.. Keskinopeudet ovat yllättävän kovia. Tiet olivat kuitenkin hyväkuntoisia, eikä päällysteessä ollut yllättäviä reikiä.
Slovakiassa pitää olla tarkkana joidenkin teiden liittymärampeissa, toisinaan niissä ei ole lainkaan kiihdytyskaistaa, vaan suoraan ajavan liikenteen joukkoon liitytään kolmion takaa. Se aiheuttaa joskus äkkijarrutuksia.
Täällä on muuten ajantasainen kartta Puolan teiden kunnosta muutamaportaisella asteikolla, kartta päivittyy silloin tällöin:
http://ssc.siskom.waw.pl/mapa-nawierzchni/mapa-nawierzchnia.png
Vihreä: erinomainen/oikein hyvä
Keltainen: kohtuullinen
Oranssi: huono
Punainen: erittäin huono