lauantai 4. heinäkuuta 2020

Omien polkujen päivä

Technik Museum Sinsheim

Aamusta nukutti tavattoman pitkään. Vähän liiankin pitkään. Sain nimittäin pyytämäni "vapaapäivän", ja se edellytti melko pitkää ajoa. Olisin mielelläni lähtenyt aiemminkin, mutta mikäpä voittaa pitkät unet.

Pikaisen aamupalan jälkeen kamera kantoon ja autoon, suunnaksi reitti Reutlingen, siitä Stuttgartiin, edelleen moottoribaanaa nro 8 kohti Karlsruhea. Siitä jatkoin pienempää ja ah - hieman hiljaisempaa väylää Speyeriin. 

Autoja, ilma-aluksia ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä

Siellä on Technik Museum Speyer, jossa olen käynyt viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten. Sisällöltään se on pysynyt likimain ennallaan. Mukavuutta lisäsi, että asiakasmäärä ei ollut kovin suuri, joten jonoja ei juuri esiintynyt edes koneisiin sisään mentäessä.

Autojakin on runsaasti, kuten tämä Opel Olympia 1936.


Ja autojen lisäksi moottoripyöriä, vetureita, höyrykoneita, maansiirtokoneita, paloautoja ja urkuja. Ja paljon muuta. Helpotin urakkaani keskittymällä ilmailuun.

Sarja kylmän sodan aikaisia jenkkihävittäjiä, kaksi erilaista versiota Mc Donnel F-4 Phantom II:sta, taustalla F-101 Voodoo ja tuplapyrstöinen McDonnell Douglas F-15A Eagle.

Tämän Jumbon, Boeing 747-230, sisään pääsee, se on korkealla tolppien nokassa, joten päivän porrasnousuharjoitteet tuli samalla suoritetuksi.
Lufthansan Boeing 747-230, D-ABYM, on nimetty Schleswig-Holsteinin osavaltion mukaan.

Tässä hallissa on aiemmin ollut vierekkäin tämä Neuvostoliiton Buran ja Yhdysvaltain avaruussukkula, mutta sukkula oli lennähtänyt täältä jonnekin.

Buran

Jumbossa oli henkilökunta paikalla :)


Speyerissä on maksullinen pysäköinti, mutta se ei konkurssiin vie.
Koska päivä kiiruhti jo pitkälle iltapäivään, oli siirryttävä tytärmuseoon Sinsheimiin, joka on nelisenkymmentä kilometriä Heilbronnin suuntaan.

Ensimmäinen haaste oli löytää reitti Speyeristä ulos, sillä tiellä 39 Rheinin ylittävä silta oli remontissa. Asia ratkesi ajamalla ensin länteen poispäin kaupungista, ja sitten kaupunki pohjoisen kautta kiertäen. Muitakin tietöitä osui reitin varrelle. Huomaa autojen sijoittuminen ruuhkassa kaistoille, jotta mahdollisille ohittaville hälytysajoneuvoille jää tilaa kahden ulommaisen kaistan väliin.


Sinsheimissä sitten samanlainen urakka. Täälläkin on ihan kaikkea. Mutta erityisesti sieltä löytyy erilaisia kilpa-ajoneuvoja ja sotadioraamoja, joita Speyerissä ei ole.

Yksi hallillinen pelkästään toista maailmansotaa



Junkers Ju-52

Ja Opeleita tietenkin 😃

Opel 24/50, valmistusvuodet 1910–1912

Antonov An-22 on tolkuttoman iso kuljetuskone, jolla Varsovan liitto olisi kiireen vilkkaa saanut toimitettua lisää tankkeja ja sotilaita rintamalle.
Antonov An-22

Moottoripyöriäkin on, tässä muutama NSU

Nämä eivät ole pienoismalleja, vaan kuva on otettu hallia reunustavalta tasanteelta.

Maranellon oriit

Myös täällä on Neuvostoliitto vastaan länsi -vastakkainasetelma, jonka muodostavat korkealla hallin katolla peräkkäin olevat brittiläis-ranskalainen Concorde ja Neuvostoliittolainen vastine Tupolev Tu-144. Kumpaankin pääsee sisään. Niissä tulee sellainen "vekkula" -tunnelma, koska ne ovat kumpikin voimakkaassa nokka ylhäällä asennossa. Porrasjumppaa sai siis taas.

Concorde F-BVFB, ex Air France

Näissäkin oli matkustajia ja henkilökuntaa, tosin koronasuojatusti naarmuisen pleksin takana.

Tupolev Tu-144:n matkustaja on asianmukaisesti pukeutunut maskiin


Pariisilainen rouva ei maskeista piittaa

Putolevin ohjaamossa tyypillisiä itäeurooppalaisia sävyjä
Tu-144 


Concorden nokalla taasen tällaista

Kilpakumppani Concorde
Focke-Wulf Fw-190A-3 (joka on replica)


Sitten oli minunkin aika lähteä kohti kotipesää, suuntana Heilbronn, mutta koska autobahnalla näytti olevan todella pitkät ruuhkat kohti Stuttgartia, valitsin pienemmän väylän kohti etelää. Palasin tielle nro 81 vasta lähempänä Stuttgartia. Siitä eteenpäin liikenne sujuikin kohtuullisen mukavasti.

Liput ja esitteet

Päivän mittaa Rouvat olivat käyneet Ulmissa, pikkuostoksilla. Kenkiä näyttivät löytäneen, kohta niitä on kuin Imelda Marcosilla.

Nyt aloimme hahmottelemaan jatko-ohjelmaa reissullemme, sovelias yhden viikon takaraja toisten nurkissa loisimiselle alkaa häämöttämään.

Trippimittari näyttää autossa nyt noin 3118 km - viikossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti