Pikainen säänmuutos

Trenčinin kaupunkia

Lauantain aloitimme jälleen samalla aamupalalla kuin kahtena edellisenäkin, rouvalle mysliä ja mulle nakkeja. Kun auto oli pakattu, ja voimapaperia luovutettu pyydetty määrä, suuntasimme pari kilometriä kaupungin keskustan suuntaan, kohteena Trenčiansky hrad, siis Trenčinin linna. Autoa pysäköidessämme perässämme maksuautomaatille tuli virolainen perhe. Ensimmäisiä baltteja, joita näemme sitten Saksaan ajon. Hetken etsisikelimme reittiä ylös, ja kun se löytyi, niin saatiin taas puuskuttaa kunnolla lämpimässä +25 asteen aamulämmössä.

Kurkistelin rinteessä olleeseen kirkkoon sisään - mutta ei ollut vielä bileitä

Trenčinin linnan ulkovarustuksia

Sisällä oli oikein fiiniä

Jyhkeä mökki

Tästä ulkoportin luota oli vielä jokunen askel tuonne tornin huipulle

Haukka odotteli työpäivän alkua

Linnan toisen portin kohdalla jouduimme vielä muutaman minuutin odottamaan, kunnes kello löi yhdekäsn ja sisään päästiin ihan ensimmäisinä. Siinä on etunsa, ei tarvinnut odotella että ylimääräiset ihmiset poistuvat kuvista. Mutta olihan tässä linnassa taas kiipeämistä kerrakseen.

Kellotorni on jäänyt siihen

Tämä kaivosta kapuava kaveri on niellyt loputtomasti vettä

Takaisin autolle palatessamme alkoi tulemaan kiire, parkkiaika oli jo loppunut ja piti juosten ohittaa samaan suuntaan edenneet parkkipirkot. Selvisimme kuitenkin ilman penalttia.

Parinkymmenen minuutin ajoilla pääsimme päivän toiseen kohteeseen, joka oli Slavnican pienlentokenttä. Kentällä on kokoelma koneita - ja bonukseni samaan aikaan sai seurata laskuvarjohyppyjä. Sää oli edelleen kaunis.

Mil Mi-2

MiG-21MF

Jälleen Lisunov Li-2T, hyvää konstruktiota kannatti kopioida

Ja toinen erittäin runsaasti valmistettu konetyyppi, Antonov An-2P

Edelleen itäänpäin jatkettaessa syyn seuraavaan stoppiin tarjoaa Zilinan kaupungin eteläpuolella oleva Lietavský hrad. Se ei olekaan ihan helposti saavutettavissa, vaan tarvitaan lihasvoimaa. Paljon.
Urakkaa helpotti, että sää pilvisteli ja lämpötila laski jo noin 17 asteeseen.

Lietavský hrad. Tästä kuvanottopaikasta on vielä lähes 200 korkeusmetriä tuonne linnan juurelle!

Pistin trackerin päälle ja se kertoo jotain, nousua 218 metriä, matkaa yhteen suuntaan vajaa 2 kilometriä. Lähtöpaikaksi valitsin Lietavska Svinnan puolella olevan niity ennen kylää, josta sai paikan autolle helposti ja alkuosa noususta kulki niityn poikki, josta heinä oli juuri niitetty. Nousuun meni meillä aikaa vain noin 28 minuuttia, joka oli mielestäni aika hyvä tuolle nousulle, Suomalaiset - maailman nopein kansa! Itse linna on melko suuren kunnostustyön alaisena, eikä ole mitenkään helppokulkuinen, mutta mielestämme kokemuksen arvoinen. Eikä maksa mitään.
Alaspäin tulo oli hieman ripeämpää, mutta jyrkkyydestä johtuen sekään ei ollut ihan helppoa. Ehjänä kuitenkin selvittiin. Onneksi ei ollut liukasta.

Kiva lepopaikka, alla heti kymmeniä metrejä pystysuoraa pudotusta

Mihinkään kuvaan ei saa näkyviin rinteen todellista jyrkkyyttä

Taivaan muuttuessa yhä tummemmaksi valtatien varressa on seuraava kohde, Hrad Strečno. Sen juurella ihan valtatien varressa on pieni parkkipaikka ja siinä oli sopivasti tilaa. Tämäkään ei päästänyt ihan helpolla, kiipeämiseen menee ripeältäkin varmaan vartti. Tässä kohteessa on kuitenkin reitit kunnossa ja kohteena olevassa linnassa joitakin tiloja kunnostettu melko hyvin. Paikka on hieno, joen mutkassa.

Hrad Strečno

Herra ja rouva

Mutta rouvaparasta tuli kalmo

Mestaajallakin oli kädet täynnä

Kun selviydyimme jälleen tien päälle, tie jatkoi joen seurailua todella kauniissa maisemassa. Siellä täällä näkyi muita linnojen raunioita. Vierestä alkoi luonnonpuisto.

Mutta sitten alkoi sataa - ja paljon. Autoilu muistutti enemmänkin veneilyä. Niinpä jouduimme jättämään mut päivän jäljellä olevat kohteet välisä ja ajoimme kohti seuraavaa majapaikkaamme Popradin kaupungissa. Samalla kävimme syömässä paikallisessa ravintolassa, schnitzeliä ja kanaa.

Ruoka täällä ei ole mitenkään ällistyttävän halpaa, mutta nämä juomat!

Search Results

Web result