Tonava kaunoinen

Zamok Smolenice

Wienissä viimeinen aamupala, sirkus autoon ja Tonavaa seuraillen eteenpäin.

Osaa Itävallassa olla tasaistakin

Aamun ensimmäinen kohde oli Schloss Orth, johon tyydyimme tutustumaan vain ulkopuolelta. Tämä onkin poikkeuksellisesti ihan tasamaalla, eikä missään korkealla mäellä.

Schloss Orth

Seuraava kohde tuli vastaan hieman yllättäen, koska en ollut sitä etukäteen navigaattoriin asettanut. Se oli Burgruine Heimenburg Tonavan partaalla olevan samannimisen kaupungin yläpuolella. Todellakin yläpuolella, koska siitä tuli muutama päivän ensimmäisistä tuhansista ylämäki askeleista. Onneksi sää ei ollut tukahduttava.

Ei siinä mikään auta - on kiivettävä

Kaupunki linnan ja joen välissä

Linnaan on vapaa pääsy - ja bajamajakin oli ilahduttavan siisti. Kyllä kannatti tehdä tämä ennakoimaton stoppi.

Bratislava jo siinteli itäisessä horisontissa.

Bratislava siintelee oikeassa yläkulmassa

Linnan sisäpihalla

Hyvä paikka vahtia rahvasta

Vain kymmenkunta minuuttia tästä, niin vaihtui maa muttei valuutta. Tien pinta toki muuttui toisinaan jousitusta koettelevaksi. Tonavan toisella rannalla, kohdassa jossa Morava-joki yhtyy Tonavaan on seuraava rauniolinna, Devinsky hrad. Sinne oli jo pääsymaksukin, 5€/nokka. Jouduimme tovin odottelemaan siivoustauon päättymistä ennen kuin sisään pääsi. Täällä oli runsaanpuoleisesti turisteja, mutta ei liikaa.

Devinsky hrad, se tietää lisää kiipeämistä

Linnan tuntumasta haarautui useita polkuja luontoon.

Tonavan rannalla on joskus ollut liiketoimintaa. Mutta linna kestää aikaa.

Herran nimeltään Anton Srholec muistomerkki, sillä hän nuorena yhdessä toveriensa kanssa yritti paeta Slovakiasta Itävaltaan Tonavan yli, mutta joutui vankilaan. Hän tuotti myöhemmin kirjallista tuotantoa ja toimi pappina - joutuen toisinaan hankauksiin puolueen kanssa.

Morava -joki tulee oikealta ja tuo mukanaan tuota ruskeampaa vettä, joka sekoittuu Tonavan virtaan.

Lada? Ei, se on Fiat 125p

Morava-jokea ylös

Tämän jälkeen suunta jatkui syvemmälle Slovakiaan, n. 50 minuutin jälkeen saavutimme Plavecké Podhradie hrad -nimisen raunion kukkulalla, mutta sinne kiipeäminen olisi vaatinut arviolta 45 minuutin ponnistuksen. Tyydyimme siis katselemaan sitä välimatkan päästä. Ehkä seuraavalla kerralla.

Plavecké Podhradie hrad

Alle puoli tuntia eteenpäin, oli vuorossa Zamok Smolenice. Se on vimosen päälle hyvässä kunnossa oleva, lähinnä konferenssikeskuksena toimiva linna, joka on avoinna turismille vain heinä-elokuussa. Meille turisteille se siis oli jälleen hyvä nousuharjoitus.

Zamok Smolenice

Zamok Smolenice. Kokonaiskuva oli tämän jutun otsikkokuvana

Päivän päätteeksi otettiin vielä suunta kohteeseen Čachtický hrad. Kohdetta on hieman vaikea löytää, koska tie lähtee pikkukaupungista varsin kapoisia kujia pitkin, mutta hyvän pituisen nousun jälkeen saavuttiin puomille, jossa rahastettiin pysäköinnistä vaatimattomat 3 € ja sisäänpääsystä 3 €/nokka. Mutta itse linnaan oli pysäköintipaikalta vielä aika kova kiipeäminen. Tie on melko loivaa ja leveää, mutta matkaa tullee toista kilometriä ja korkeusmetrejä riittävästi. Lopussa kaikki kuitenkin palkitaan. Hieno pienehkö rauniolinna todella korkealla harjanteella.

Čachtický hrad

Nürnbergin neito, joka lienee likistänyt tiukasti aikanaan.

Vihdoin oli päivän linnakiintiö täynnä. Ajoimme Trenčínin kaupunkiin, jossa majoitumne vähän vaatimattomammassa matkustajakodissa. Lähistöllä on kuitenkin kauppakeskus, josta sai tarvittavaa apetta ja marketista vielä erilaista nesteravintoa.

Päivän askellukema yli 22 000....

Jäätelökin on Slovakiassa vielä Eskimo